Talvi 2020

Martta Wendelin, Lumihiutaletytöt, Vudoenaikojen satu, peiteväri 1934

Martta Wendelin, Talvi, kuvitus Ebba Varman kirjaan Vuodenaikojen satu, peiteväri 1934, kuva Museokuva/ Tuusulan taidemuseo

Tervetuloa Martta Wendelin Seuran verkkosivuille

Verkkosivuilla on tietoa Martta Wendelinin elämäntyöstä ja Seuran toiminnasta. Seuraa nyt uutta Blogia, jossa on joka kuukausi uusi Martta Wendeliniin liittyvä kirjoitus!

Joulun enkeli, joulukorttioriginaali, peiteväri 1940-luku, Tuusulan taidemuseo

Joulukuun blogi on ilmestynyt: Päivi Ahdeoja-Määtän kirjoittama Martan joulu.

Ensimmäisenä Martta Wendelin Seuran hallituksen jäsenen Kirsi Sukula-Ruususen kirjoitus Martta Wendelin – kauniin arjen tulkki.

Syyskuun blogiteksti on Terhi Ahvosen kirjoittama Martan kirjeitä äidilleni

Lokakuun kirjoitus on seuran hallituksen puheenjohtajan Leena Jäntin kirjoittama Saarelan mummu.

Martta Wendelin, Järvimaisema, öljy, yksityiskokoelma

Marraskuun blogi on Satu Säilän kirjoittama Tarina taulusta, jossa kerrotaan levollisen ja tunnelmallisen maisemamaalauksen tarina.

Mikäli Sinulla on Martta Wendelinin teos tai tietoja hänen teoksistaan, otamme mielellämme tiedot arkistoomme. Ohessa linkki lomakkeeseen, jolla voit toimittaa meille tiedot sähköisesti. Voit myös olla suoraan yhteydessä Seuran hallituksen jäseniin. Kootaan yhdessä tietoja Martta Wendelinin elämäntyöstä kaikkien iloksi.

PERUTTU! Martta Wendelinin syntymäpäiväjuhlaa vietetään sunnuntaina 22. marraskuuta 2020 Erkkolassa klo 13 alkaen. Paperikonservaattori Ilona Osara luennoi paperiphjaisten teosten huoltamisesta ja hoidosta klo 13.00 alkavalla luennollaan. Tilaisuuteen mahtuu 20 henkilöä, ennakkoilmoittautuminen Raija Bergille,  puh. 0500 923 227. Otatahan oman suojamaskin mukaan, tilaisuudessa noudatetaan myös turvavälejä. Tervetuloa!

Taiteilijakoti Erkkolassa on avautunut Aleksis Kiven Seitsemän veljestä kirjan kuvituksia esittelevä näyttely Tähtiä kuin Otavassa, poikia on Jukolassa (1.10.-13.12.2020).  Näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Akseli Gallen-Kallela, Marcus Collin ja Riitta Nelimarkka. Martta Wendelin on kuvittanut Kotilieden kansikuvaan vuonna 1934 aiheen Seitsemästä veljeksestä. Myös koulun lukukirjaan vuodelta 1953 Wendelin on tehnyt kuvituksen veljesten lapsuudesta. Nämä ovat  esillä näyttelyssä.

 

 

 

 

 

 

 

Martta Wendelin näyttely kirjastossa

Heinäkuun ajan on Tuusulan pääkirjastossa esillä näyttely Martta Wendelin arkkitehtina. Esillä on luonnospiirroksia kesämökkeihin, omakotitaloon ja puutarhaan. Näyttelyn on koonnut Martta Wendelin seura.

Saunan luonnospiirros Kuusamon mökille 1960-luku

Martan päivän kahvit Erkkolassa 26.7.   

Tervetuloa Martan nimipäiväkahveille Taiteilijakoti Erkkolaan sunnuntaina 26. heinäkuuta klo 12-16. Kahvit tarjoaa pihalla Martta Wendelin Seura.

Kahvit puutarhassa, kuvitus kirjaan Kun sinä olit pieni, vesiväri 1953

                                                   

Martta Wendelin -monologi nyt verkossa!

Näyttelijä Marika Sampio-Utriaisen monologi  Rakkaudesta Kultaisiin päiviin (paina linkkiä).

Tove Jansson, Sininen hyasintti, öljy 1938, yksityiskokoelma, Tove Jansson ©

Tove Janssonin näyttely Erkkolassa

Taiteilijakoti Erkkolassa on kesän 2020 esillä näyttely  Muumeja  ja maalauksia – Tove Janssonin maailma. Näyttely jatkuu syksyyn asti. Avautumispäivä on 2. kesäkuuta ja näyttely on esillä 20. syyskuuta asti. Martan päivänä 26. heinäkuuta Martta Wendelin Seura tarjoaa perinteiset kahvit Erkkolan puutarhassa.

 

Maria Ryymin, öljy 1935

Kevätkausi 2020 Erkkolassa

Taitelijakoti Erkkolan kevään näyttely Maailma sotkan munasta, Kalevala taiteessa ja kuvituksissa piti olla esillä Taiteilijakoti Erkkolassa 24.5. asti. Valtioneuvoston määräysten vuoksi museo on suljettu ainakin 31.5. asti. Museo avautuu 2. kesäkuuta.

Museo on avannut Maailma sotkan munasta -näyttelyyn liittyvän verkkonäyttelyn osoitteessa www.tarinasoitin.fi/erkkola . Siinä pääsee runonlaulaja Maria Ryyminin mukaan matkalle tutustumaan Kalevalan runoihin ja Kalevala-aiheisiin maalauksiin. Myös Martta Wendelinin maalauksia on esillä Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn verkossa!

Näyttelyssä esitellään kansanrunousaiheista taidetta 1800-luvulta nykypäiviin muun muassa R. W. Ekmanilta, Akseli Gallen-Kallelalta, Eva Cederströmiltä, Martta Wendeliniltä ja Rudolf Koivulta. Näyttelyssä on esillä parisenkymmentä Wendelinin kuvitusta sekä pari öljymaalausta kuten karjalaisen itkijänaisen Maria Ryyminin muotokuva vuodelta 1935 sekä Kalevalaseuran Kalevalan kuvittamiskilpailuun vuonna 1933 osallistunut maalaus Marjatta matala neiti. Samaan teokseen liittyvä luonnos löytyi näyttelyä koottaessa ja on esillä ensi kertaa.

Marjatta matala neiti, öljy 1933, yksityiskokoelma

 

 

 

 

 

 

 

Martta Wendelin Seuran vuosikokous

Martta Wendelin Seuran vuosikokousta vietettiin  Taiteilijakoti Erkkolassa 26.2 keskiviikkona klo 18.  Vuosijuhlassa oli mahdollisuus tutustua Erkkolan kevään Kalevala-aiheiseen näyttelyyn Maailma sotkan munasta.  Ensimmäistä kertaa nähtiin digitoituna kaitafilmejä  Martan 1960-70 luvun matkoista Pohjanmaalle  Ahvosten perheen vieraana. Terhi Ahvonen kertoi filmeistä.

 

Martta Wendelin Kiitämä-järvellä Kuusamossa 1968

 

Martta Wendelinin syntymäpäivää juhlittiin 24.11.2019

Martta Wendelinin syntymäpäiväjuhla oli sunnuntaina 24.11. Erkkolassa

ohjelmassa oli aluksi seuran tarjoamat kahvit klo 12.30 alkaen

klo 13 Martta Wendelin -monologi, Marika Sampio-Utriainen

klo 14 tietokirjailija, FT Sirpa Kivilaakson luento Martta Wendelinin ja Anni Swanin satuaiheista

Tilaisuudessa oli tupa täynnä ja lämmin tunnelma. Kiitos esiintyjille, yleisölle sekä järjestäjille!

 

Syksy ja talvi Erkkolassa – Muistatko Lumikin, Tuhkimon ja Punahilkan?

Taiteilijakoti Erkkolassa on avatunut 1. lokakuuta uusi Grimmin satujen ja Topeliuksen Adalminan helmen kuvituksia esittelevä näyttely. Esillä on myös satuhahmoja nykytaiteilijoilta kuten Tuhkimo-aiheisista kanavatöistä koostuva installaatio Titta Aaltoselta sekä maalauksia Katja Tukiaiselta. Yläkerarassa on esillä myös satuaiheisia taidevideoita Pilvi Takalan Real Snow White (2009) sekä Maria Ylikosken Little Red Riding Hood (2005). Lisäksi yläkerrassa on lapsille satuaiheisia vaatteita ja asususteita lapsille aina Lumikin, Ruususen ja Punahilkan asuja myöten. Näyttelyyn on lavastettu myös satujen kohtausten tunnelmia kuten Prinsessa Ruususen rukki yms. Näyttelyssä nähdään myös Martta Wendelinin satukuvituksia Adalminan helmeen, Prinsessa Ruususeen ja Punahilkkaan muun muassa.

Martta Wendelin, Prinsessa Ruususen näytelmää katsomassa, tussi ja peiteväri 1946, kuvitus kirjaan Sadun ja toden mailta

Erkkolan tapahtumia:

Satupäivä – satumaista ohjelmaa, pe 18.10. klo 12–17

Satuhahmoselfieitä, -askartelua ja -tehtäviä. Klo 12 ja 13.30 Prinsessa Ruusu lukee satuja.

 

torstaina 24.10. klo 18 alkaen Martta-täti lapsen silmin,

Terhi Ahvonen muistelee Martta Wendeliniä ja esittelee ainutlaatuisia valokuvia hänestä. Martta Wendelin suunnitteli muun muassa Ahvosten perheen kesämökin Lymmyseen Kuusamoon 1960-luvulla.

 

Kesän 2019 näyttelyitä

Martta tutuksi– näyttely oli esillä kokous- ja kongressihotelli Gustavelundissa Tuusulassa ajalla 1.-31.8.2019.

Näyttelyyn voi tutustua arkisin klo 8 – 20 ja sunnuntaisin klo 8 -16 välillä. Gustavelundissa on lounasbuffet klo 11 – 14 ja hinta 18.50 euroa tai  keittolounas,salaattipöytä, jälkiruoka ja kahvi 13 euroa.

Kuvan mahdollinen sisältö: 4 henkilöä, sisätila    Kuvassa seuran puheenjohtaja Leena Jäntti tarkastelee valmista näyttelyä

Tuusulan Taiteiden yönä 9.8. Gustavelundissa on Martta tutuksi -näyttelyn avajaiset

Näyttelyamanuenssi Päivi Ahdeoja-Määttä avaa näyttelyn klo 18.  Sen jälkeen voi jäädä kuuntelemaan taideluentoa klo 18.30 Gustavelundin auditoriossa

Monet kasvot – muotokuvamaalauksesta 1800-luvulta nykypäivään, luennoitsijana Päivi Ahdeoja-Määttä

 

Menneitä kesän tapahtumia

Taiteilijakoti Erkkolassa Martan päivänä 26. heinäkuuta Martta Wendelin Seura tarjosi kahvit klo 11-18. 

Kuvassa hallituksen jäseniä, vas. Terhi Ahvonen, Raija Berg, Leena Jäntti ja Elina Manninen

 

Martta Wendelin Seuran kesäretki Porvooseen

 

Seuran kesäretki Porvooseen 6. kesäkuuta oli kuuma ja antoisa. Retkellä nähtiin Martta Wendelinin ensimmäisen Porvoon asunnon miljöötä Aleksanterinkadulta, melkein vastapäätä runoilija J. L. Runebergin kotimuseota. WSOY:n toimitalo nähtiin ulkopuolelta nykyiseltä Mannerheiminkadulta, joka Wendelinin aikaan oli Nikolainkatu. Vanhan kaupungin reunamilla Linnakadulla sijaitsi vielä Wendelinin hyvän ystävättären Lisa Gröndahlin suvun kotitalo. Myös Wendelinin esimiehen Akseli Gallen-Kallelan vuokraaman asunnon pihapiiri oli jäljellä Jokikatu 47:ssä aivan lähellä Raatihuoneentoria. Maittava lounas syötiin Porvoon torin vieressä vanhassa pankkitalossa. Retken huipensi upea puutarhaopastus Fredrika Runebergin puutarhan saloihin.

Martta Wendelin Seuran retkeläisiä Runebergin kodissa 6. kesäkuuta

 

 

Martta Wendelin – blogikirjoituksia

MARTAN JOULU

Kolme tonttua ja kelkka, Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen joulukortti, peiteväri 1931, Tuusulan taidemuseo

Päivi Ahdeoja-Määttä

Suomalaisen joulun tunnuskuvasto liittyy paljolti omiin tai lapsuusajan tunnelmiin. Kuvittajat kuten Martta Wendelin ja Rudolf Koivu ovat luoneet tätä kuvastoa 1910-luvulta alkaen ja se välittyy yhä keskellämme. Postikorttien lähettäminen alkaa olla jo harvinaista nykypäivänä, ellei joulua oteta lukuun. Silloin monet edelleen valikoivat tunnelmallisimmat kuva-aiheet korteista ja lähettävät niitä ystävilleen ja sukulaisilleen. Tai sitten tunnelmallisia joulukuvia jaetaan virtuaalisesti – instagramissa ja facebookissa.

Itämaan tietäjä, Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen joulukortti, peiteväri 1937, Tuusulan taidemuseo

Joulu postikorteissa

Postikorttien lähettäminen yleistyi Suomessa 1900-luvun alussa, ja vaikutteita saatiin etenkin ruotsalaisen kuvittajan Jenny Nyströmin jouluisista tonttuaiheisista postikorteista. Hänen tontuissaan näkyi vielä realistisen maalaustaiteen ja art nouveaun henki koukeroisessa viivankäytössä. Martta Wendelin loi omat joulukorttinsa vasta 1920-luvun alussa ja hänen tontuissaan näkyi uudenlainen kuvittajan ote. Tontut olivat pelkistyneitä, hoikkia ja kuvamaailma oli suunniteltu juuri korttikäyttöä varten. Myöhemmin 1930-luvulla tontut ja joulupukit pulskistuivat. Kuvaustapa oli edelleen pelkistynyt, mutta Wendelin leikitteli realismilla ja arkitodellisuudella kuvaten joulupukin ajamassa autoa tai lava-autoa, laskeutumassa laskuvarjolla lahjojen kanssa lumiseen maisemaan.

1930-40-luvuilla joulukorttien aiheet laajenivat uudenlaisiin teemoihin kuten joulukirkkoon, rekiaiheisiin ja tunnelmallisiin talvimaisemiin. Myös Jeesuksen syntymän aikaan liittyviä aiheita kuten seimiaihe, Itämaan tietäjät ja Pako Egyptiin tuli kortteihin. 1950-luku toi mukanaan arkisia tunnelmakuvia lumilyhdyistä, tähtitaivasta ihailevista lapsista, lumen peitossa olevista tulppaaneista tai kukkarekeä työntävistä lumipukuisista tonttulapsista.

 

Lastenlehtien joulu

Tuntematon osa Wendelinin joulukuvituksia ovat lastenlehtien Äidin joululahja -liitteet. Kaunis kuvitettu kirjeenmallinen kuori sisälsi äidille lahjaksi vaikkapa paperisia joulupöytäliinoja. Martta Wendelin kuvitti myös useita joulutarinoita lastenlehtiin, Valistuksen Joulupukki-lehdistä Pääskysen Joulukonttiin tai Sirkan Jouluun. Usein kirjoittajana oli tunnettu lastenkirjailija kuten Aili Somersalo tai Annikki Setälä. Kuvitukset olivat tussi- ja peiteväritöitä kuten Setälän Kiukkupussi-tarina tai sitten kolmivärikuvituksia kuten Somersalon kirjoittamat Jukka-Pekan seikkailutarinat.

Äidin joululahja, peiteväri 1938, Tuusulan taidemuseo

Martta Wendelinin oma joulunvietto Tuusulassa

Usein Martta Wendelin joutui tekemään jouluisia aiheitaan kustantamoille jo kesäaikaan. Eräässä kirjeessään Viena Aaltiolle 5. elokuuta 1930-luvun lopulla Tuusulassa Martta on kuvaillut tekemisen vaikeutta, miten luonnon vihreydessä on vaikea päästä joulutunnelmaan. ”Minulla olisi kymmenittäin joulukortteja tehtävä tuossa paikassa, mutta kun mieli on viheriässä metsässä niin ei siitä mitään hyvää näy syntyvän.”

Omaa joulunviettoaan Suopellossa Tuusulassa jouluna 1942 Wendelin kuvasi ystävättärelleen näin: ”Nyt se joulukin on sitten ohitse. Me vietimme sitä flunssan merkeissä (mikä oli ihan yleinen viettämistapa tänä vuonna). Sain muutamia hyviä kirjoja, jotka tietysti ahmin heti. Itse ostin itselleni joululahjaksi Helene Schjerfbeckin elämäkerran (ruots.) hienoine kuvineen. WSOY:ltä tuli Suomen taiteen vuosikirja, Otavalta ”Taivasten valtakunnan avaimet”, Gummerukselta pari kirjaa. Niin että kaiken kaikkiaan (mukaan luettuna se joulukinkku) meillä oli oikein rauhallinen leppoisa joulu.” Naimattomana naisena Martta Wendelinin oma joulu kului vanhan äidin kanssa vuoteen 1942, kunnes syksyllä 1943 hänelle tuli kasvatiksi 13-vuotias kolttatyttö Helena Titoff Lapista. Sen jälkeen joulunvietto muuttui uudenlaiseksi, kun perhepiirissä oli lapsi ilahtumassa lahjoista ja joulun tunnelmasta.

Vuoden 1944 joulusta Martta kirjoitti Vienalle 1.1.1945 kiittäen samalla saamastaan ruoka-avustuksesta.  ”Saimme onnellisesti kinkun. Ja meillä on ollut aika hyvä joulu, mitä ruokaan tulee, jos ei nyt ajattele makeita. Tämä on ensimmäinen joulu, jolloin minä aivan omin päin olen saanut valmistaa jouluruuat. Äiti on nyt ollut suunnilleen vuoden vuoteen omana. (…) Jouluaattona hän istui pöydässä syömässä kanssamme. (…) Äidin tilasta johtuen olemmekin viettäneet hiljaisen joulun. Tytön kanssa olemme pitäneet pientä jouluiloa. Hän on hyvin kiltti, hauska lapsi. Hän oli niin onnellinen, kun joulupukki toi niin monta pientä pakettia. – Minäkin sain taas vähän joulukirjallisuutta. Gummerukselta lähettivät oikein kolmeosaisen romaanin Magdalena. Olen lukenut sitä tässä nyt pyhien aikaan.” Kustantamot muistivat kuvittajiaan kirjalahjoilla, ja näistä olikin Martalle aina paljon iloa pitkinä joulunpyhinä.

Ida Wendelin kuoli vuonna 1946, ja uuteen kotiin Kanervalaan Annivaaraan muutettiin 1947. Jatkossa Wendelinin joulut kuluivat Helenan kanssa, josta sittemmin tuli virallisesti ottotytär. Myöhemmin jouluja tunnelmallisessa taiteilijakodissa täydensi Helenan perhe lapsineen ja lapsenlapsineen. Kotiliesi-lehden toimituskin muisti vanhaa taiteilijaa aina jouluisin herkkukorilla, kuten Kotilieden entinen päätoimittaja Raili Malmberg on muistellut. Läheinen ystäväpiiri, tyttökerho muotoutui elämän viime vuosikymmenillä, ja kukkatervehdyksiä vaihdettiin jouluisin ystäväpiirissä kuten myös naapurien kanssa.

Maria, Josef ja Jeesus-lapsi, Joulun Ilosanoma -kirjan kuvitus, peiteväri 1955, Tuusulan taidemuseo/ Museokuva

TARINA   TAULUSTA

Satu Säilä

Tuusulan silloisen asemakylän, Järvenpään kartanon maille perustettiin vuonna 1928 valtiollinen Kotitalousopettajaopisto. Opistossa koulutettiin myös puutarhanhoidon opettajia vuoteen 1967, jolloin tämä koulutus siirtyi Lepaan puutarhaopistoon. Järvenpäässä kotitalousopettajien koulutusta annettiin lähes 70 vuoden ajan.  Kuntayhtymä KEUDA jatkaa samassa paikassa uudistettua matkailu-  ja ravitsemusalan koulutusta, vanhan perinteen pohjalta.

Mieheni edesmennyt täti, Kyllikki Peippo, oli aikoinaan 1950–60 luvulla Järvenpään Kotitalousopettaja-opiston puutarhanhoidon opettajana. Lukija ehkä kysyy, miten tämä henkilö sitten liittyy taiteilija Martta Wendeliniin. Hyvinkin paljon tai ainakin kahden taideteoksen verran. Yhdistävä tekijä oli Martan intohimo omaan maahan ja maaperään, jossa voisi nähdä kaiken kasvavan, erityisesti kukkien. Martta Wendelin on monissa kirjeissään kertonut puutarhanhoidosta ja kukkien puhkeamisesta. Näitä kukkia hän on ikuistanut mm. monissa pastellitöissään. Kaiken tämän mahdollisti oman maapalan hankkiminen ja muutto Tuusulan Annivaaraan 1947. Puutarhanhoito oli siis Martan ja Kyllikin yhteinen tekijä. Todennäköisesti tapaamiset Annivaarassa 1950-60-luvulla liittyivät puutarhanhoitoon.

Eräällä tällaisella tapaamisella Kyllikki oli ihastellut valmistumassa olevaa kookasta kukista tehtyä pastellityötä. Hän sai sen myöhemmin myös ostaa itselleen. Mutta Kyllikille rakkain taulu on kuitenkin tämä kuvassa oleva maisema, joka on tilaustyö. Kyllikin toiveena oli saada seinälleen taulu, jossa olisi järveä ja saari. Kyllikin tuntien kyseinen mielikuvissa ollut toive ei liittynyt Tuusulanjärveen, vaan Kyllikin lapsuuden kotimaisemiin Pohjois-Karjalassa, Saimaan saariin ja kimmeltäviin vesiin.

Martta Wendelin, Järvimaisema, öljy, yksityiskokoelma

Tämä öljyvärityö on mielestäni levollinen ja rauhoittava.  Värimaailma muodostuu useista eri vihreän sävyistä, veden tummista varjoista ja valon heijastuksista. Erityisesti minua viehättää taiteilijan siveltimen pehmeä ja vapaa jälki, vailla yksityiskohtia. Tätä maisemaa voimme ihastella Tuusulan kotimme seinällä. Kyllikki antoi sen vielä eläessään Lahdessa asuessaan sisarensa pojalle. Hänen mielestään sen paikka kuuluu olla Tuusulassa, missä taiteilija eli 40 vuotta omassa kodissaan ja rakkaassa puutarhassaan, johon Martta Wendelin halusi tulla myös haudatuksi.

 

 

 

 

SAARELAN MUMMU

Leena Jäntti

Martan muotokuva Julia Saarelasta (1869-1952) on minulle kaikkein mieluisin Martta Wendelinin maalaamista muotokuvista. Mikä siinä sitten puhuttelee? Katse, ilme, tunnelma, aika, malli? Muotokuva on maalattu 1944-45 sota-aikana. Itse olen syntynyt sodan jälkeen mutta sota on hipaissut kuitenkin sen verran, että isäni oli sotainvalidi ja äitini lotta. Ja koko aikuisikäni olen tehnyt hoitotyötä ja edelleen vapaaehtoisena veteraanityössä sota-ajan ihmiset ovat lähelläni.

Työvelvollisuus on Suomen laissa tunnettu poikkeusolojen aikainen velvollisuus, joka koskee kaikkia Suomessa asuvia 17–64-vuotiaita henkilöitä. Sitä voidaan käyttää valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa eli sodan, sodan uhan, kiristyneen kansainvälisen tilanteen, maailmankaupan häiriön tai suuronnettomuuden aikana.

 Martalle kutsu työvelvolliseksi tuli Saarelan taloon. Talo on historiallisen Tuusulan Rantatien varrella, viimeinen talo vasemmalla Järvenpäähän päin mentäessä. Martta ei ollut tottunut maataloustöihin ja silloin sovittiin, että Martta maalaa mummun muotokuvan. Martta asui silloin Suopellon huvilalla vuokralla, lähellä Saarelaa.

Martta Wendelin, Saarelan mummu, pastelli 1943, Tuusulan taidemuseo

Julia Saarela on tässä kuvassa 75- vuotias. Kuvassa Saarelan Julian katse on hieman huolestunut. Miettiikö hän mennyttä elämää? Hänen miehensä oli Viktor Reinhold Saxelin (1862-1918), myöhemmin nimi muuttui Saarelaksi Snellmannin päivänä 1906.  Hän oli niiden viidensadan miehen joukossa, jotka veivät suurta adressia keisarille. Reinhold Saxelin oli luotettava ja arvostettu Tuusulan edustaja tässä joukossa. Myös Julia kantoi yhteiskunnallista vastuuta ja oli Tuusulan kunnanvaltuustossa vuosina 1923-24.

Suuri adressi kerättiin Suomessa ensimmäisenä sortokautena vuonna 1899 vastustamaan Suomen suuriruhtinaan keisari Nikolai II:n 15. helmikuuta 1899 allekirjoittamaa helmikuun manifestia. Silloiset ylioppilaat hiihtivät kylästä kylään keräten yli puoli miljoonaa nimeä yhdessätoista päivässä.

Pariskunnalle syntyi kuusi lasta, joista kaksi äiti joutui saattamaan hautaan jo lasten ollessa pieniä. Pojista Valtteri oli Pohjolan talon isäntä vaimonsa Idan kanssa. Nyt Pohjolan tila on siirtynyt Järvenpään kaupungin omistukseen. Tytär Katri meni naimisiin naapurinpojan kanssa ja perhe asui Ristinummella. Helmi ja Lauri olivat naimattomia ja huolehtivat talosta elämänsä loppuun asti.

Nyt on sota-aika ja huoli koko maan tulevaisuudesta. Kuinka saadaan työt tehdyksi ja elämä turvattua taas eteenpäin. Pitääkö hän käsistä tiukasti kiinni, ettei vain tarttuisi talon töihin ja malttaisi istua mallina?  Kuvassa näkyy emäntä, joka on selvinnyt monista vaikeuksista mitä elämä on eteen tuonut, kädet levollisesti sylissä (näin haluan tulkita), pyhäpuku päällä ja kaiken yllä leijuu hiljainen talonpoikainen arvokkuus.

Mitä taiteilija ajattelee maalatessaan taulua? Martta on 52- vuotias, parhaassa iässä oleva taitelija, jonka työt ovat virkistäneet suomalaisten arkea monin tavoin sota-aikana, sekä antaneet toivoa paremmasta. Martan mielessä on ehkä jo oman kodin rakennushaaveet. Parin vuoden kuluttua se jo toteutui, kun Annivaaraan valmistui oma koti, joka sai nimekseen Kanervala.  Maalauksesta voi aistia Martan opettajan Eero Järnefeltin vaikutteita. Maalaus on ruskeasävytteinen, kuin myöhäissyksy, juuri ennen lumentuloa, pelkistynyt ilmaus, josta katsojalle tulee rauhallinen mieli. Voisin kuvitella, että sanoja ei paljon tarvittu, keskinäinen ymmärrys vallitsi naisten välillä.

Saarelan talo ja ihmiset sekä pihapiiri tulivat tutuksi Martalle monin tavoin. Hän kuvitti 1945 Viktor Rydbergin Tonttu-runon ja käytti siinä mallina Saarelan talon aittoja. Monissa jouluaiheisissa postikorteissa voi nähdä myös näitä Saarelan aittoja.

Martta Wendelin, Tonttu ja aitat, kuvitus Viktor Rydbergin runokirjaan, peiteväri 1945, Tuusulan taidemuseo

 

MARTAN KIRJEITÄ ÄIDILLENI

Terhi Ahvonen

Martta Wendelinin ensimmäinen kirje Paula Ahvoselle 25.9.1960

Kuusikymmentä vuotta sitten syyskuussa alkoi äitini Paulan ja taiteilija Martta Wendelinin ystävyys. Mistä tiedän, että se alkoi juuri tuolloin? Koska kaikki on dokumentoitu kirjeisiin, joita he lähettivät toisilleen. Äidin ensimmäinen kirje Martalle on päivätty 19.9.1960 ja hän aloitti sen luonnollisestikin hyvin kunnioittavasti ja muodollisesti: “Arv. Taiteilija Martta Wendelin, rohkenen ystävällisesti kääntyä puoleenne asiassa…”

Martta Wendelin maalaamaan Pohjanmaalle

Äitini oli syntynyt v 1930 maalla, Isossakyrössä ja ihaillut kotiinsa tulleita Kotilieden kansikuvia koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan. Kun hän sitten 30-vuotiaana nuorena rouvana ja yhden lapsen äitinä halusi muotokuvan pikkutytöstään (allekirjoittaneesta), niin keneltäpä muultakaan hän olisi kysynyt muotokuvalle tekijää, kuin suuresti ihailemaltaan Martta Wendeliniltä. Äitini oli nähnyt Vöyrillä sukulaistalossa muotokuvan perheen tyttärestä ja siinä oli ollut tuttu “MW” signeeraus. Ja pari vuotta aikaisemmin vanhempani olivat vierailleet myös Tuusulassa tarkastaja Karttusen perheessä ja nähneet siellä Wendelinin maalaamia muotokuvia. Ilmeisesti äitini tunsi tarkastaja Karttusen niin hyvin, että pyysi häntä puhumaan taiteilijalle etukäteen, että tällainen yhteydenotto Laihialta voisi tulla. Joten tuumasta toimeen ja kirje suoraan taiteilijalle Tuusulaan!

Martta Wendelin, Äiti Paula, pastelli 1960

Ja mikä riemun päivä koitti, kun Martta vastasi äidille 25.9.1960 päivätyllä kirjeellään. Toki taiteilija näki paljon esteitä yhtäkkiselle lähdölle Pohjanmaalle: ”Tiedossa pitäisi olla ainakin pari kolme tilausta sielläpäin, jotta minun jotenkuten rahallisesti kannattaisi lähteä matkaan ja voidakseni pitää hintatason alhaisena. Nyt on niin, että päivät pitenevät jatkuvasti, – marras- joulukuulla ei voi ajatellakaan muotokuvamaalausta (eikä maalausta yleensäkään). Kuva olisi siis tehtävä lokakuun kuluessa, taikka lykättävä tammikuun puolelle.”

Äitini päätti välittömästi poistaa esteet ja kirjoitti uuden kirjeen 29. syyskuuta. ”Varmoja tilauksia on jo ainakin kolme: oman tyttäremme muotokuvan lisäksi haluaisimme muotokuvan myös äidistäni, vaikka hän ei sitä vielä tiedäkään. Myös Simonsin perheen isoäidistä haluttaisiin kuva. Lisäksi tulisi luultavasti (ja melkoisella varmuudella) kaksi muuta muotokuvatilausta: mieheni serkun pikkupoika sekä hänen isoäitinsä.” Äitini ehdotti myös, että taiteilija voisi asua meillä: ”Ehkäpä tästä muodostuisikin sitten tilapäinen ateljeenne, täällä on mielestäni valoisaa. Nämä kaikki kertomani tapaukset ovat niin hyviä ystäviämme, että heidän maalausistuntonsa voi suorittaa täällä mainiosti. Emmehän malta odottaa tammikuuta, kukapa tietää millaista silloin on?” Jo ensimmäisessä kirjeessään äitini oli perustellut pontevasti, miksi muotokuva allekirjoittaneesta pitäisi tehdä pikimmiten: ”Sillä kauan ei Terhi ole enää nelivuotias ja hampaat kun lähtevät ja jäsenet venyvät epäsuhtaisiksi, niin siinä iässä ei sitten enää olisi niin lapsekkaan suloinen.”

Martta Wendelin, Pikku Terhi, pastelli 1960

Päättäväisenä ja toimeliaana ihmisenä äitini sai ”esteet raivattua”. Hän itse muisteli joskus vanhuuden vuosinaan noita vuosikymmeniä ihastellen ”Silloin ei mikään ollut mahdotonta”.  Ja niin Martta Wendelin saapui 12. lokakuuta 1960 junalla Vaasaan ja äitini oli häntä vastassa asemalla. Taiteilija palasi kotiinsa Tuusulaan vasta loppukuusta, sillä tilauksia oli ehtinyt kertyä vielä lisää. Tällä ensimmäisellä matkallaan hän maalasi tai luonnosteli meillä ainakin kahdeksan muotokuvaa.

Äidin ja Martan pitkä ystävyys

Näin siis alkoi yli neljännesvuosisadan kestänyt ystävyys äitini ja Martta Wendelinin välillä. Tästä eteenpäin kutsun häntä Martta-tädiksi tai Wenni-tädiksi, sillä näillä nimillä minä ja sittemmin myös veljeni opimme hänet tuntemaan. Martta-täti asui meillä muutamasta viikosta kuukauteen lähes joka vuosi 60-luvulla ja vieraili usein kodissamme vielä 70-luvullakin. Hän maalasi meillä Pohjanmaalla ollessaan yli 100 muotokuvaa perheestämme, sukulaisistamme sekä vanhempieni ystävistä ja heidän perheistään. Sana kiiri ja tilauksia oli aina yllin kyllin joka vierailulle. Myös kukkatauluja ja niiden luonnoksia syntyi useita sekä myös joitakin maisemia ja interiöörejä Laihialta ja Isostakyröstä.

Martta Wendelin, Aini Pukkinen, pastelli 1960

Äiti sisusti aina Martta-tädille ateljeen kotiimme niiksi viikoiksi, jotka hän oli meillä ja tuossa huoneessa sain itsekin istua mallina muutamia kertoja. Ensimmäisellä maalausmatkallaan Laihialle hän maalasi minusta tämän pastelliväreillä tehdyn muotokuvan. Mallina istuminen oli pikkutytölle aika jännittävää, mutta sitä helpotti se, että sain istua lattialla ja ympärilläni oli minulle rakkaita leluja, kirjoja ja paperinukkeja. Mummastani Ainista tehtiin myös muotokuva mumman tiukasta vastustelusta huolimatta. Samoin malliksi pääsivät isäni Erkki ja äitini itsekin istahti malliksi.

Tämä äidin oma muotokuva oli tietääkseni ainoa Martan maalaama työ, josta äitini ei niin pitänyt. Martta maalasi tauluun vahvan, päättäväisen nuoren naisen – ehkäpä äiti halusi nähdä itsensä siihen aikaan pehmeämpänä ja nöyrempänä? Myöhemmin taulu sentään pääsi seinälle isän muotokuvan viereen.

Martta Wendelin, Isä Erkki, hiili 1960

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MARTTA WENDELIN KAUNIIN ARJEN TULKKI

Kirsi Sukula-Ruusunen

Olen elänyt elämäni.  Mutta usein mietin, minäkö ite sen elin, minäkö itse ohjasin tekoni. Yhä selvemmäksi on minulle tullut, että elämääni ohjasi minun ulkopuolellani oleva voima – otti hoiviinsa jo lapsena, kasvatti luonteeni, asetti vaikeudet eteeni, opetti ne voittamaan. Ei minulta kysytty, halusinko vai enkö. Tunsin selvästi, että joku auttoi ja tuki minua, antoi minulle taitoa tehdä tehtäväni. Se saattoi tielleni tärkeät henkilöt ja tein mitä tehtäväkseni oli määrätty. Tiedän – Kohtalo ohjasi elämääni.” 

Tällä siteerauksella kuvaa Martta Wendelin omaa elämäänsä vuonna 1980 Jatta von Konow toimittamassa kirjassa ”Martta Wendelin, piirtäjä ja maalari”. Kirjan tarkoituksena on kertoa laajasti Martta Wendelinin monipuolisesta ja laajasta tuotannosta, koota yksiin kansiin hänen elämäntyötään. Teoksen alussa kerrotaan lyhyesti myös Martan oman elämän käänteistä, aina kirjan julkaisemiseen asti.

Lyhyt elämänkertakuvaus muodostaa lukijalleen mielikuvan ahkerasta ja määrätietoisesta taiteilijasta, jonka yksityinen elämä työn rinnalla on ollut tapahtumarikasta. Vaikka Martta Wendelin itse kuvailee, että kohtalo on ohjannut hänen elämäänsä, ajattelen itse kuitenkin, että ei hän tunnu mitenkään ajelehtineen vailla määrää ja suuntaa, vaan hänen matkansa on ollut tavoitteellista, suunnitelmallista ja hyvin tuloksellista.

Olimme elokuun alussa Martta Wendelin seuran hallituksen kanssa ideariihessä Mäntyharjulla ja valmistauduin niihin päiviin selailemalla kirjahyllystäni löytyvää ”Martasta kirjoitettua” ja jouduin jälleen ihmettelemään, miten” täynnä elämää” taiteilijan pään täytyi olla. Hän joko näki kaunista kaikessa mihin katsoi tai ainakin hän muutti sen kauniiksi kuvatessaan. Siihen aikaan, kun hän eli nuoruuttaan ja aikuisuuttaan, oli monien ihmisten elämä usein raskasta ja köyhää, oli sairauksia ja puutetta lähes kaikesta mitä tarvitaan inhimilliseen elämään, mutta Martta Wendelin ei kuvannut aikansa ankeaa puolta vaan hän tuntui löytävän kuvattavakseen huonostakin omenasta sen punaisen posken.

Muun muassa se, että lapset joutuivat usein tekemään raskasta työtä, oli tavallista vielä 1940-luvulla mutta Martta sai työnteon näyttämään iloiselta ja mukavalta. Tästä esimerkki vieressä olevassa piirroksessa, joka koristi Kotilieden numero 10 kantta toukokuussa 1941. Tällaisilla kuvilla luotiin uskoa parempaan huomiseen muun muassa sota-aikaan.

Mäntyharjulla kuulin muutamia eläviä tarinoita taiteilijan elämästä, joka ei todellakaan ollut ruusuilla tanssimista ja vaaleanpunaisen samppanjan juomista aamiaisella vaan usein raskasta työntekoa ja arkisia paineita, niin kuin meillä kaikilla. Ihailtavaa on se, että se ei koskaan näy hänen töissään.  Pohdin, että joko se on taiteilijan ehdotonta ammattitaitoa tai sitten se johtuu hänen positiivisesta luonteen laadustaan.  Vai johtuneeko molempien yhdistelmästä. Se jää minulle ikuiseksi arvoitukseksi.

Ideapäivämme oli elokuun viiden ja kuuden päivä. Samoina päivinä, lähes sata vuotta aiemmin oli Marttakin ollut Etelä-Savossa, luomassa uutta.  Hän oli ollut ystävien uudessa kesäpaikassa Ristiinassa, kylässä, joka sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä meidän majapaikastamme Mäntyharjulla, Villa-Aurorasta.

Lähdimme matkaan ajatuksena löytää Martan jalanjäljille ja etsiä, josko löytäisimme vielä sen portin, joka Martan tiedetään maalanneen omalla matkallaan tuolloin, liki vuosisata sitten.  Tuntui oudolta ajatella, että hän oli kulkenut siellä ja etsinyt jotakin itselleen niin merkittävää, että haluaa ikuistaa sen.

Puolen tunnin kiemuraisen automatkan ja muutamaan muun tutustumiskohteen jälkeen uskoimme löytäneemme Mäntyharjun kirkon kiviaidasta ”sen portin” jonka Martta on kuvannut. Tai ainakin löysimme kiviaidasta portin, jonka saatoimme yhdessä todeta olevan riittävän samanlainen kuin Martan työssä.

Taas ihailin Martan valintaa siitä, mitä hän halusi tallentaa: hän ikuisti kirkon hienon portin, ei hautoja, ei muistomerkkejä vaan sen, minkä kaikki näkevät kirkkoon tullessaan tai kirkon ohi kulkiessaan, hienon portin.

Piirtäjä Kari Suomalainen on joskus nimittänyt Martta Wendeliniä ” köyhän kansan Schjerfbeckiksi” ja sanonut, että Martta Wendelin on ehdottomasti tunnetuin suomalainen taiteilija. Perusteluksi väitteelleen hän sanoi, että Martan töitä on lähes jokaisessa Suomen kodissa, ja se on ainutlaatuista. Postikortteja, lehtien kansikuvia, kirjojen kansia, muotokuvia, piirroksia ja maalauksia löytynee varmaan meidän kaikkien muistoista ja mielikuvista. Paljon tärkeitä kuvia, joilla on tallennettu suomalaista mielen maisemaa ja ihan konkreettisestikin nostettu näkyviin ja kuvattu talteen tulevillekin sukupolville tärkeitä asioita. Niitä juuria, hyväsydämisesti.

Kun ajelimme tuona kauniina iltapäivänä tuntemattomalla tiellä ja katselin maisemia siinä ajaessani, mietin, kuinka oikeassa Kari Suomalainen aikanaan olikaan.  Mielestäni hän olisi voinut lisätä vielä, että Martta Wendelin maalasi positiivista ja kaunista arkea suomalaisille. Uskon, että hänen kaunis taiteensa viehättää ja tuottaa iloa myös muualta tänne Suomeen kotoutuneille ja kotoutuville, koska kauneus on puolueetonta, se ei ole milloinkaan ketään vastaan suunnattua vaan taiteilija tekee palveluksen katsojille muuntaessa arjen kauniiksi.

Martan hyväntahtoisesti kuvaama kotimaamme ja sen arki korostuvat erityisesti nyt korona-aikana kun meidät suomalaiset on ”rauhoitettu” pysymään omissa oloissamme omassa maassamme. ”Kotoilu” on päivän sana ja siihen mallia voimme ottaa Martan arjen kuvauksista. Yritetään nähdä arki kauniina ja nauttia siitä. Nykytekniikalla voimme tallentaa muistomme digitaalisiksi ja ne säilyvät tuleville jälkipolville, yritetään löytää niitä tavallisia arjen asioita kuvattaviksi niin kuin Martta Wendelin teki aikanaan, positiivisesti.

Hyvää ja tunnelmallista elokuun loppua meille kaikille toivoo Kirsi S-R

 

Kevät 2019

Martta Wendelin, Jänisperhe, sisäkuvitus Ebba Warman kirjaan, peiteväri 1934

Tervetuloa Martta Wendelin Seuran verkkosivuille

Verkkosivuilla on tietoa Martta Wendelinin elämäntyöstä ja Seuran toiminnasta.

Mikäli Sinulla on Martta Wendelinin teos tai tietoja hänen teoksistaan, otamme mielellämme tiedot arkistoomme. Ohessa linkki lomakkeeseen, jolla voit toimittaa meille tiedot sähköisesti. Voit myös olla suoraan yhteydessä Seuran hallituksen jäseniin. Kootaan yhdessä tietoja Martta Wendelinin elämäntyöstä kaikkien iloksi.

Martta Wendelin Seura vieraili Heli Laaksosen ”Ilma luppa” -näyttelyssä Erkkolassa pe 8.2.

Heli Laaksosen näyttely on avautunut 5. helmikuuta ja on esillä 19.5. asti. Lounaismurteen taiturina tunnettu Heli Laaksonen koettelee nyt siipiään myös kuvataiteessa. Hänen teoksensa ovat humoristisia ja luonnonläheisiä unohtamatta luonnonsuojelun teemaa.

Tässä kuvia vierailusta:

    Heli Laaksonen esittelee näyttelyään. Kuvissa ryhmäläisiä. Valokuvat Terhi Ahvonen

Martta Wendelin kuvitusarkisto 360 asteen kuvauksena

Kuvittaja ja taidemaalari Martta Wendelinin kuvitusten arkisto on sijainnut vuodesta 1982 vanhassa tiilikasarmissa Hyrylässä. Arkiston ja samalla näyttelytilan avaamisen aikoihin se oli liitetty Tuusulan kunnan kirjastoon. Vuonna 2002 avautui kasarmirakennuksessa Taidemuseo Martta Wendelin ja rakennus alettiin tuntea nimellä Taide- ja kulttuurikeskus. Vuonna 2008 taidemuseo muutti muotoaan ja rakennus sai nimen Taidekeskus Kasarmi. Rakennus on nyt remontissa vuoteen 2020 asti. Alkuperäinen arkisto on dokumentoitu tammikuussa 2019: kts linkki Martta Wendelinin kuvitusten arkisto 360 asteen kuvana

Martta Wendelin seuran vuosikokous Erkkolassa 17.2.2019

Martta Wendelin seuran vuosikokouksen oli Taiteilijakoti Erkkolassa sunnuntaina 17. helmikuuta. Seuran puheenjohtajana jatkaa Leena Jäntti, varapuheenjohtajana Terhi Ahvonen ja sihteerinä aloittaa Päivi Ahdeoja-Määttä. Uudet hallituksen jäsenet ovat Kirsi Sukula-Ruusunen ja Satu Säilä. Tervetuloa mukaan toimintaan! Muut hallituksen jäsenet Raija Berg ja rahastonhoitaja Elina Manninen jatkavat edelleen.

Martta Wendelin seuran taidekokoelma on kasvanut

Vuosi 2018 oli antoisa Martta Wendelin seuran taidekokoelman karttumisen osalta. Seura sai yhteensä neljä maalausta lahjoituksena sekä yhden maalauksen seura osti huutokaupasta syksyllä 2018. Viimeisin lahjoitus oli marraskuussa 2018, kun taideliike V. Hollming Helsingistä lahjoitti Martta Wendelinin ystävättären Viivi von Schrowe-Kallion maalaaman muotokuvan. Malli on ollut sama kuin Wendelinin kuulussa muotokuvassa Seuroissa kävijä (1932), Molemmat maalaukset on maalattu oletettavasti samasta mallista keväällä 1932 taidemaalari Eero Järnefeltiltä vuokratussa ateljeessa Bernhardinkadulla Helsingissä.

Suomen Merimieskirkko lahjoitti edesmenneen työntekijänsä ja Martta Wendelinin pitkäaikaisen ystävän Laina Koppisen pastellimuotokuvan marraskuussa 2018. Martta Wendelin oli maalannut teoksen 1950-luvulla. Marraskuun alussa seura sai lahjoituksen yksityishenkilöiltä eli Martta Wendelinin maalaamat muotokuvat heidän vanhemmistaan vuodelta 1967. Syksyllä 2018 seuran hallituksen jäsen huusi edulliseen hintaan metsänsisus-aiheisen Wendelinin pastellimaalauksen, joka on ollut konservoinnissa. Muut teokset on deponoitu Tuusulan taidemuseolle jo aiemmin.

Pohjoismaisia satukuvituksia esillä Ranskassa 17. helmikuuta saakka

Ranskassa Evianin kaupungissa Palais Lumierè´ssä avautui 23. marraskuuta näyttely ”Légendes des pays du Nord”, jossa on esillä Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun satukuvituksia muiden suomalaistaiteilijoiden rinnalla kuten Akseli Gallen-Kallelan ja Joseph Alasen. Näyttelyä esitellään Palais Lumierèn nettisivuilla. Martta Wendelinin 34 teosta on lainattu Tuusulan taidemuseon kokoelmasta ja Rudolf Koivun 60 kuvitusta Amerin Kulttuurisäätiön kokoelmista, jota Tuusulan taidemuseo hoitaa myös. Näyttelyn kuraattorina on ollut Laura Gutman, joka on kuratoinut taidenäyttelyitä monille suomalaisille taidemuseoille. Näyttely on esillä 17. helmikuuta 2019 asti.