”Varsinkin Martta Wendelin käyttää vesivärejä aistikkaasti ja hyvällä maulla. Hänellä näyttää myös olevan mielikuvitusta ja sommittelutaitoa.”
Taidekriitikko Edvard Richter kuvasi näin Helsingin Sanomissa Martta Wendelinin taidetta syksyn 1925 Taidesalongin näyttelyssä. Vaikka taidemaalarin ura oli Wendelinille aina harras pyrintö ja unelma, hän käytännössä sai parhaat voittonsa kuvittajana. Taitavuus piirtämisessä, vesiväri- ja pastellimaalauksessa ilmeni kaikessa hänen taiteessaan, mutta etenkin kuvittajana merkitsi eniten kyky muutamin viivoin luoda ilmeikäs kuva ja täydentää se värein eläväksi.
Lastenkirjojen kuvittajaksi
1910-luvun lopulla syntyivät ensimmäiset kuvitukset kirjaan, jonka Arvid Lydecken kirjoitti jälkikäteen ja teos julkaistiin nimellä Kultaisilta päiviltä (1921). Wendelin kuvitti uransa alkuvaiheessa myös Anni Swanin satuja. Akvarellitekniikan taitavana käyttäjänä ja sadunomaisen maailman kuvaajana Wendeliniä voi verrata paitsi Rudolf Koivuun myös ruotsalaiseen Elsa Beskowiin. Wendelin kuvitti myös Arvid Lydeckenin, Z.Topeliuksen, Aili Somersalon ja Helli Hannulan satukirjoja. Viimeinen lastenkirjakuvitus, Elsa Virkkusen Metsänväen suojattiin ilmestyi vuonna 1977.
Vedenemännän lahja, akvarellikuvitus teokseen Anni Swan: Satuja (1920)
Kotilieden kuvittajaksi
1920-luvun lopulla syntyi Wendelinin oma tyyli kuvittajana. Kaupunkilaiset aiheet ja koristeellinen kynänjälki muuttuivat pelkistyneemmiksi kuviksi maaseudun idyllistä, kodin ja perheen onnesta. Kotilieden kansien ja postikorttien kautta nämä kuvat levisivät kaikkien suomalaisten saataville. Wendelinin ensimmäinen kuvitus Kotilieden kanneksi valmistui vappunumeroon 1923. Herkkä guassi Tyttö ja valkovuokot koristi kesäkuun 1928 Kotilieden kantta.
Maalausmatkoilla
Öljymaalauksen saralla Wendelinin parhaat tuotokset syntyivät kesän 1927 Italian matkalla: maisemat ja muotokuvat ihmisistä ja maisemista. (Kaivolla pelkkä kuva, pois tekstistä, nimi ja tiedot kuvan alle) 1930-luvun alussa Wendelin teki maalausmatkoja Suursaarelle, taiteilijoiden suosimalle Suomenlahden saarelle lähelle Kotkaa. Kolmena kesänä 1934-36 matkojen kohteena oli Suistamo ja Valamon luostarisaari Laatokan Karjalassa. Kesän 1935 maalausmatka Valamoon tuotti paitsi maalauksia myös peitevärioriginaalit kuuluun Valamon korttien sarjaan. Näitä kortteja oli kuutta erilaista ja ensimmäinen painos tuhoutui vuonna 1939 talvisodassa, uusintapainos otettiin 1978.
Kaupunkikuvia
Talvikaudet Wendelin toimi edelleen kuvitustehtävissä eri kustantajille, mutta kesäisin hän oli vapaa etsimään uusia maalausaiheita. Maalausmatkoilla syntyi myös kaupunkikuvauksia kuten Näkymä Naantalista vuonna 1931. Helsinkiä Wendelin kuvasi jo 1920-luvulta alkaen. Wendelinin viimeisimpiä kaupunkiaiheisia maalauksia oli öljymaalaus Tammerkosken silta (1969).
Henkilökuvaaja
Muotokuvamaalauksen saralla Wendelin kulki aluksi opettajansa Eero Järnefeltin jalanjäljissä. Järnefelt edusti itse muotokuvamaalarina perinteistä miljöömuotokuvausta eli hän kuvasi paitsi mallin myös tämän oman lähiympäristön. Miljöömuotokuvan vaikutusta on mm. Wendelinin maalauksessa Punapukuinen nainen (1935), joka mahdollisesti valmistui Järnefeltin Bernhardinkadun ateljeessa. Järnefelt oli itse matkoilla Italiassa ja hän vuokrasi ateljeensa Martalle ja tämän taiteilijatovereille.
1950-70-luvuilla Wendelin oli suosittu muotokuvamaalari etenkin lasten piirteiden ikuistajana. Työtehtäviä sateli Tuusulassa ja muuallakin Suomessa Pohjanmaata myöten.
Kuvitustaide muuttuu 1950-luvulla
Valokuvaus alkoi korvata kuvittamista muun muassa Kotilieden kansissa 1950-luvun alussa. Wendelin jatkoi korttien kuvittajana. Joulukorttien rinnalla valmistui vielä perinteisiä Kalevala-aiheita kuten Kansanlaulu-sarja vuonna 1959.
Wendelinin kuvitustapa lastenkirjoissakin alkoi olla uudenlaista pelkistävää tyyliä kuten Hilja Haahdin kirjan Kun sinä olit pieni kuvituksissa (1951). Maalaaminen tuli uudelleen tärkeäksi myös taloudellisesti. Yleisön suosimat muotokuvat sekä maisema- ja kukka-aiheiset maalaukset olivat samalla tärkeitä tulonlähteitä.
teksti: Päivi Ahdeoja