Martta Wendelin, Vedenemännän lahja, sisäkuvitus Anni Swanin Satuja-kirjaan 1920

 

 

 

Martta Wendelinin sadun maailma on onnellisten lapsuuden tunnelmien kuvausta. Varhaiset satukuvitukset ovat dekoratiivisia tyyliltään ja idyllisiä sisällöltään. Anni Swanin Satuja-kirjan (1920) kuvituksissa on koristeellista ääriviivaa ja art nouveaun tunnelmia. Zachris Topeliuksen satuja Wendelin kuvitti 1920-luvulta alkaen tussilaveerauksin ja edelleen hyvin samantyylisesti. Carl Larssonmainen henki näkyy etenkin Kultaisilta päiviltä -kirjan(1921) akvarelleissa, mutta myös satumaisemmissakin aiheissa kuten kuvituksissa Aili Tarvaksen (Somersalon) kirjaan Sinisaarten Eläin-Yhdysvallat (1921).

Uudenlainen pelkistävä esitystyyli syntyi 1930-luvulla, jolloin Wendelin vaihtoi keskiluokkaiset ja kaupunkilaiset aiheensa maalaisidyllin kuvaamiseen. Dekoratiivinen viiva vaihtui pelkistävään pintastruktuuriin, ja paksun peitevärin käyttö tuli ohuen vesivärin sijaan. 1930-luvun värimaailma on muutamia sävyjä, ja satujen tunnelma mystisempi kuten Helli Hannulan Nokinutun tarinoissa tai Topeliuksen Lukemisia lapsille -saduissa.

Sotien jälkeen Wendelinin värit vaalenivat pastellisävyisiksi ja pintakuvaus muutti  maalaukselliseksi ja siveltimenvetoja korostaviksi. Viimeinen satukirjankuvitus oli Elsa Virkkusen kirjaan Metsänväen suojatti (1977), jossa pastellisävyiset ja hieman naivistiset kuvat elävöittävät tarinaa.